Pellolla taas

Paluu arkeen ja pellolle marsmars. Janne kyllä oli käynyt viikonloppunakin ajamassa Kiljulle jäljen, joka oli mennyt paremmin kuin aiemmat. Eilen oli pitkä jälki molemmille vuorossa. Muutin Piikan ruokintaa niin, että jälkipäivinä se saa aamuisin nimellisannoksen ruokaa ja illalla sitten reilummasti. Saa tehtyä jopa sellaista vajaan viiden kymmenen metrin jälkeäkin. Kummallekin koiralle alkuun nameja paalulle, sitten pari per askel. Kiljulle tuli hieman pidempi jälki. Loppuun ruokakuppi.

 

Kiljulla ajettiin jälki ensin. Yllättäen se rauhoittui jo paalulle syömään nameja. Olisiko johtunut nyt siitä, että Janne käski Kiljun istumaan ennen paalulle lähetystä. Joku kymmenen metriä Kilju ajoi hyvin, välillä toki hihnakin kireällä, mutta koko ajan työskennellen. Sitten kadotti jäljen ja pyörähti ympäri, mutta hakeutui samantien uudestaan jäljelle. Taas hyvää jäljestystä kymmenkunta metriä ja pää nousi ylös. Vähän haahuilua ja takaisin jäljelle. Hieman turhautumista kai ilmassa, mutta ajoi loppuun asti nenä maassa kuitenkin. Ei voinut kuin olla tyytyväinen verraten aiempiin jälkiin.

 

Piika nosti hajun jo janalta ja päästin menemään paalulle vauhdilla, minkä vuoksi Piika ei sitten rauhoittunut siihen syömään. Muutaman namin nappasi ja jatkoi eteenpäin vauhdilla. Jonkun viiden metrin jälkeen rauhoittui kunnolla ja  napsi namin sieltä toisen täältä, mutta ajoi kuitenkin jälkeä. Pidin kevyen tuntuman koko ajan Piikaan, eli hihna ei ollut löysällä, mutta ei kireälläkään, joten Piika ei poikittanut. Kymmenen metrin kohdalla pyörähti ympäri ja etsi jälkeä, löysi sen kun estin palaamasta taaksepäin. Välillä mentiin vauhdilla ja välillä syötiin vähän enemmänkin nappuloita maasta. Varmaan pisin jälki tähän mennessä Piikalle.

 

Jälkeä oli edeltänyt jo parin tunnin metsälenkki bortsujen kanssa. Kilju ja Piika olivat kumpikin jotenkin ihan pitelemättömiä lenkillä, en saanut niihin mitään kontrollia. Ehkä kuitenkin väsyivät sopivasti jälkeä ajatellen, vaikka molemmat huusivat autossa jälkien teon ajan. Vanhemmat pipipäät pääsivät pyörälenkille ja Pessikin juoksi pitkästä aikaa oikeasti hyvin. Viikon tauko on tehnyt hyvää.

 

Jokunen tovi tässä sen sijaan on ihmetelty Pessiä, joka paskoo sisälle. Aluksi ongelma näkyi vain iltaruokailun yhteydessä. Pessi söi ja samantien kävi paskalla ruokinta-alustallaan. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, miten se sen tekee, ei olla tähän päivään mennessä saatu Pessiä kiinni itseteosta. Varmaan paskoo samalla kun syö, kun niin huomaamattomasti sen tekee. Ja lenkeillä tarpeiden teko vaatii vähintään puoli kilsaa kyykistelyä ja empimistä, käviskö paskalla vaiko ei. Lisäksi mietittiin, voiko johtua lenkittämättömyydestä, mutta ei ollut sekään ratkaisu, koska lenkitettynäkin Pessi paskoi edelleen alustalleen. Nyt Pessi on sitten viety samantien ulos, kun on syönyt, mutta ilmeisesti sekään ei auta, koska eilen työpäivän aikana Pessi oli taas tehnyt sisälle. En tajua, missä vika. Onko fyysistä vaiko vaan koiran päähänpinttymä?

Ipille eka LUVA-0!!!

Huh, mikä viikonloppu! Auringosta on nautittu ja se näkyy kyllä hartioissa ja kasvoissakin. Lisäksi on kisattu agissa ja haettu yksi muuttokuormakin Oulusta. Niinpä eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en muista missä.  Agikisoissa reissattiin eilen Anskun ja Birgitan kanssa. Hyvä saldo, kun Aatu nousi kolmosiin, Nita sai toisen luva-nollansa kakkosista ja Ipille tosiaan sitten ensimmäinen luva-nolla ykkösistä. Hauskaa, kun kyseessä oli kuitenkin ekat ulkokisat Ipille ja tarkemmin ajatellen eipä se hirveästi ole edes ulkona treenannut.

 

Ensimmäisen ja toisen radan tuomarina oli Tuija Kokkonen. Ensimmäinen rata jännitti aivan valtavasti jälkikäteen ajateltuna. Rata tuntui helpohkolta serpentiiniradalta, jossa oli omat kikkailunsa. Rataantutustumisen jälkeen vaan tiesin, että kyseessä oli rata, jossa meillä olisi mahdollisuutemme. Ainoastaan jännitti toisena ollut rengas, joka oli musta rengas roikkumassa ketjuista. Aika moni koira meni välistä. Niinpä otin Ipin varmuuden vuoksi renkaan takaa vastaan ja hyvin sujui, siitä hypyn kautta putkeen ja siitä takaaleikkaus A:lle. Pieni vekitys seuraavalle esteelle ja mustaan putkeen. Ipi ei jotenkin lukenut putkea ja pyörähti putkessa ympäri heti alussa ja samantien kääntyi uudelleen putkeen ja jatkoi matkaa. Siitä sitten otin hypyn takaa vastaan ja loppu radasta ei kyllä suoraan sanottuna ole mitään muistikuvia. Keinua, hyppyä, puomia ja hyppyjä sekä kepit tehtiin loppuun muistaakseni. Radalta tullessa oli vaan hyvä fiilis, varsinkin kun oma ohjaus oli jännittämisen vuoksi varsin epävarmaa. Ohjasin vain Ipiä, mutta en käskyttänyt sitä, mikä näkyi kyllä ajassakin. Mutta Ipi oli hanskassa ja kysyi koko ajan, mitä sitten eikä lähtenyt soveltamaan omiaan!

 

Radalta tullessa kysyin Birgitalta, että oliko se nolla ja Birgitta vastasi, ettei ollut. Muistin, että ainiin, se putken pyörähdys. Tuomari oli kuulema näyttänyt siinä hyvin varovaisesti vitosta. Ansku kuitenkin oli varma, että kuuluttaja oli sanonut, että saatiin nolla. No, päädyttiin siihen, että saatiin vitonen. Mentiin seuraamaan seuraavan radan rakennusta ja Birgitta kävi katsomassa tulokset. Tuli sitten sanomaan, että neljä sekkaa alle ihanneajan päästiin, olette viidensiä. Niin, ja se on sitten luva-nolla! SIIS MITÄH!?! Asiaa spekuloitiin, mutta kisakirjan saadessani sinne oli tuloslappuun merkitty kielto, joka oli sutattu yli ja korvattu hymynaama-nollalla. Ilmeisesti tuomari oli siis perunut virheet. Videotarkistuksen jälkeen todettiin, että Ipi oli pyörähtänyt putkessa, ei sen ulkopuolella, miksi varmaan tämä muutos ja pyörähdykset oli annettu anteeksi. Jotenka eikun uutta rataa putkeen.

 

Toinenkin agirata oli kohtalaisen helpon tuntuinen. Ei enää hirveästi jännittänyt. Ekalla radalla oli toiminut se, että rataantutustumisen aikana Birgitta oli käyttänyt Ipin kävelemässä ja rauhoittanut sen. Itse vain palkkasin nakilla sen ja seisoskeltiin vain sitten odotellen vuoroamme. Ipi rauhoittui todella hyvin lähtöön ja haukotteli vain katsellen ympärilleen. Toinen rata kulkikin hyvin kunnes puomilla Ipi tipahti vauhdissaan kontaktilta ja kävi äkkiä korjaamassa asian. Itse vähän hämäännyin tästä ja olin loppuradan koko ajan myöhässä ohjaamassa. Niinpä kepeiltä tuli viimeisestä välistä ensin vitonen ja kun se korjattiin, jäin väärin suhteessa renkaaseen ja Ipi ohitti sen hyppäämättä. Tästä sitten hylky, kun korjaus ei onnistunut enkä jaksanut jäädä jankkaamaan. Rata oli silti paljon parempi ohjauksen suhteen kuin ensimmäinen ja yhteistyö toimi!

 

Kolmas rata, hyppäri, menikin parhaiten. Tuomarina oli Eeva-Liisa Pohjanen. Rataantutustumisen aikana en tiennyt yhtään, miten ohjaisin radalla. Niinpä opettelin kaksi rataa pariin kohtaan ja ajattelin mennä mutulla. Ensimmäisen kerran ikinä tein näin ja se toimi! Käskytin mielestäni ihan hyvin, Ipi kuunteli todella hyvin ja tehtiin hyvää rataa kaikin puolin. Kinkkisistä kohdista selvittiin hyvin, mm. takaaleikkasin renkaan ja pituuden väliin ja siitä sitten valssilla seuraaville esteille ja ohitettiin jopa putken houkutteleva pää näin tehden! Pieni onnistumisen tunne kruunasi nämä kisat. Harmi kyllä, en ehtinyt jarruttaa Ipiä tarpeeksi putkella vaan Ipi tuli sieltä liian kovaa kepeille ja meni niistä aluksi ohi. Siitä siis vitonen ja muuten puhdas rata. Tosi hyvä fiilis jäi kisoista, vaikka kaikenlaista ehdittiin stressailemaan päivän aikana!

 

Muutama kuvakin oli näemmä Ipistä napattu, kuvat ottanut Eeva Pitkänen:

 

 

ACEn kurssilla

Osallistuttiin Ipin kanssa JATin järkkäämälle ACEn kurssille. Eihän me mitään osattu, mutta osataan ehkä mahdollisesti jatkossa hieman enemmän. Rata oli tällainen:

Ipi oli kivalla päällä, yritti enemmän kuin olisi ollut edes suotavaa. Ja siihen nähden, että itse ohjasin heti alusta alkaen päin peetä, Ipi kuitenkin teki täysillä töitä – ja päätyi puomille kakkoshypyn jälkeen. No, uusi yritys ja nyt mulla jalat meno suuntaan, oikea käsi stoppaamassa ja vasen käsi vetämässä 1-hypyn takaa, kakkosen kautta putkeen ja siitä kepeille. Ipin keppivauhti oli taas viikossa parantunut ihan huimasti! Se varmaan käy pihalla ollessaan itse treenaamassa niitä. Kepeiltä putkeen ja putkeen ja putkeen ja siihen kosahti.

 

Ihan hauska sattuma, että oli melkeinpä edellisviikon radan takainen toisinto ja Ipihän haki nytkin ihan mitä sattuu paitsi sitä 7 putken päätä. Yleensä sujahti viereisestä putkesta. No, palkkaamalla tätä väliä ja matalassa vireessä toimikin. Sitten kun nostettiin kieppejä, Ipi meni taas sinne väärään putkeen. Mitä tästä opimme? Olisi kannattanut opettaa Ipi alusta asti tekemään töitä nupit kaakossa. No, paikkaamme virheitä ja opettelemme kuuntelemaan jatkossa ohjausta.

 

Jotenkin en kuvitellut meidän pääsevän tätä pidemmälle, joten sitten tulikin tenkkapoo, kun mietin, että mitäs sitten. Ipi rysäyttikin sitten päin estettä, kun kuulema yritti kovasti lukea musta, mitä sitten, mutta ei saanut vastausta, joten liito loppui kesken. Lopulta 8 hypylle puoli/pakkovalssailtiin, vekitettiin 9:lle ja siitä puomille. Tähän jätettiin eka harjoitus.

 

Seuraavalla kierroksella totesin, että jos 17-hypylle päästään, niin hyvä. Jatkettiin siis siitä,  mihin jäätiin eli puomilta putkeen ja vekittämällä 12:n yli. Taas käsipeliä, ja sitten toimi, ettei kiertänyt hyppyä. Takaaleikkaus kepeille, kun annoin Ipille aikaa lähteä kepeille, ja takaaleikkasin vasta sitten, toimi ihan pirun hyvin. 14-17 välille sitten puolivalssi-takaakiertohässäkkää, jossa jalkojen asettumisella oli aika tärkeä osansa. Koiranpuoleisen jalan pitää työntää takaakiertoon! No, saatiin onnistumaan jopa pariinkin kertaan valssi tässä ja siihen jätettiin. Totesin, että 19-22 kohdalla tuleva päällejuoksu-vippaus-persjättö olisi meille liian hankala alkaa jäljellä olevan ajan puitteissa lähteä kokeilemaan.

 

Joten niin, osattiinhan me sitten, kun neuvottiin. Sitä varten nuo kurssit ehkä ovatkin. Lopuksi vielä Piika kävi pöllöilemässä pari putkirallia ja hypyillä harjoiteltiin kutsuhyppyjä suoraan ja päällejuoksuja. Piika ainakin vetää ihan täpöllä. Sen itsesuojeluvaisto on agissa kyllä ihan nollissa. Putkissakin taitaa vetää ennemmin seinämiä pitkin, siihen malliin ne aina kolisevat sen juostessa. Viikko vielä, sitten alkaa loma ja treenikausi!

Pellolla taas…

Iltasella vedettiin taas pellolle jäljet. Tyypit tunnisti jo paikan ja jo jälkiä vetäessä meinasivat tulla Golffin kontista läpi, sen verran intoa oli. Kilju jäljesti ensin ja nyt sille laitettiin Pessin jälkivaljaat päälle, vaikka pienet ovatkin. Pää kuitenkin saatiin vedettyä alas alaremmillä. Tällä kertaa K. Kojootti sai syödä puolikkaan kupin ruokaa paalulla ja rauhoittua siinä. Sen jälkeen jäljelle. Arveltiin Kiljun ottavan painetta liiasta ihmismäärästä takanaan, joten katselin itse hommaa kauempaa ja Janne kyykkyhyppeli Kiljun takana. Ja meni se edelliskertaa paremmin, mutta silti välillä oli pahasti saaliilla. Pari kertaa jo pystyi antamaan löysää ilman, että Kilju samantien olisi repinyt pari metriä eteenpäin. Kiljun jäljen pituus ehkä 10 metriä max, täynnä ruokaa.

 

Piika oli seuraavana vuorossa ja nenä painui maahan jo autolla. Nyt mentiin sivusta jäljelle ja kivasti Piika haki ns. janalta oikean suunnan. Testailin vähän liinan kireydellä pelaamista ja jos siitä antaa vetämällä painetta, Piika kulkee jäljen päällä sivusuuntaan. Vetää silloin kyllä nopeammalla tempolla pää jäljellä siksaten, mutta vinossa. Löysällä hihnalla oikaisee itsensä jäljelle, tekee matalammalla tempolla, mutta kuitenkin tasaisen tappavasti siksakkaa jälkeä pitkin. Ehkä tehdään näin jatkossa, nopeutta löytyy varmasti siinä vaiheessa, kun ruokaa vähennetään. Opetetaan nyt aluksi tekemään vaan tarkkaa jälkeä. Piikan jäljen pituus 20 m, 2 nappulaa per askel.

 

Kyllä huomaa, että on ihan käsi uuden lajin kanssa. Piika nyt vielä menee, mutta Kilju… HUOH! Onneksi reilun viikon päästä toiveissa olisi saada järkeä tähän touhuun osaavammilta tyypeiltä. Pelto on kyllä ihan kymppi. Hieman edellisvuoden kuivunutta heinää tai multaa alla, päällä n. 10 sentin heinä.

Pellolla ja valokuvamalleina

Käytiin iltasella tekemässä Kiljulle ja Piikalle jäljet. Vituikshan se meni. Kiljulle ruokakasoja, joista rynni kuitenkin koko ajan saaliilla yli. Ei rauhoittunut ollenkaan syömään. Hirveää pyörimistä ja kaahottamista. Kokeillaan seuraavaksi ruokintaa ennen jäljelle menoa. Sitten kai ei auta kuin vyöttäminen, että saa saaliin pois tuosta hommasta.

Piikalle tuli vauhtia heti kun pellolle päästiin. Tolpalle ryysäsi, ja siitä lähti vetämällä menemään. Tellu laittoi postissa uudet hienot vetovaljaat, jotka olivat kyllä nappivalinta Piikalle! Kiitos niistä! No, jälkeä Piika sitten veti painaen toiselle kyljelleen kulkien vinosti jäljen päällä. Välillä namia oli 1 per askel ja useimmiten 2 per askel. Piika rauhoittui kuitenkin vasta lopussa ja pää lähti siksakkaamaan oikeaoppisesti vasta sitten ja söi tarkasti jäljen loppuosan namit. Hmph, mitähän noille tekisi. No, lisää jälkiä ainakin…

Mujusen Salme otti viikonloppuna pari kuvatusta karvattomasta Pessistä ja Piikasta, tässäpä niistä joitakin. Piikasta oli onnistunut valitettavasti vain yksi seisomiskuva.

 

Pipipäät rannalla

Vähän lähti käsistä, kun Pipipäät pääsi rannalle rellestämään. Hieman höyryjä päästi jokainen menemään. Kuvat puhukoon puolestaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piikalle EH Jämsästä

Tänään vuorossa oli Jämsän ryhmänäyttely, jossa tuomarina oli tanskalainen Freddie Klindrup. Ilmeisesti hän piti suuremmista ja massakkaamista koirista. Kuulin Piikan arvostelua odotellessa, että hänen rotumääritelmänsä mukaan bortsunartun säkäkorkeuden tulisi olla 52 cm. No, Piika sitä mittaa ei täyttänyt ja karvattomana näytti vieläkin pienemmältä ja keskeneräisemmältä. Oli junnunartuissa yksin ja sai ensimmäisenä arvosteltavana narttuna EH:n. ERIä ja SA:ta tuomari ei kyllä muutenkaan hirveästi jakanut. Arvostelu oli silti kyllä ihan hyvä:

“A bitch to the low side of the standard, could be a little higher. Feminine head, very good expression. Correct bite. Well placed eyes, correct ears. Exc. neck, body and bone. Normal angulations. Moves very well. Very nice coat and temperament.”

Kotona kävin vain vaatteet vaihtamassa ja käytiin sitten vielä Birgitan ja Annen kanssa vajaan neljän tunnin lenkki koirien juostessa edellä. Oli kyllä väsynyttä sakkia lenkin loppupuolella. Piikan olin pessyt viimeksi viime yönä treenien jälkeen, nyt pesin sen uudestaan lenkin jälkeen, kun neiti päätti jossain välissä pyörähtää lehmän paskassa. Väri lähti, haju jäi. Mutta oli kyllä ihana aurinkoinen ja mukava päivä hyvässä seurassa!